Yhdessäoloa

Annan ja Alanin kihlausta juhlistaakseen John ja Laura päättivät järjestää heille yllätysjuhlat melkein valmiissa pubissa. Juhlaparin tietämättä he olivat kutsuneet paikalle kaupunkilaistuttavia, mm. Julian ja Bethin, jotka olivat sopivasti ennen joulua palanneet Pariisista haistelemasta vaatesalonkien uusimpia trendejä. 

Myös Lauran isä oli saapunut paikalle ja tuonut tuliaisina rasiallisen laadukkaita sikareita, joita miehet kokoontuivat polttelemaan. Naisväki seurusteli sillä välin viinilasien äärellä ihastellen pubin sisustusta ja hymyillen Annan ja Alanin onnelle.

”John, joko olet valinnut pubille nimen?” kysäisi Alan. ”Enpä ole. Minulla on pyörinyt montakin vaihtoehtoa mielessä, mutta mikään niistä ei vaikuta ihan täydelliseltä. Ehkä voisitte auttaa minua nimen valitsemisessa?”

Niin, siinäpä teille tehtävä! Auttakaa Johnia keksimään nimi pubille! Toivomuksena on, että nimi sopisi vanhalle englantilaiselle pubille, se voisi ehkä liittyä jollain tavalla hevosiin (onhan kyseessä vanhaan hevostalliin tehty pubi) ja nimestä olisi helppoa (tai ainakin mahdollista) tehdä myös kyltti pubin oveen… eihän noita vaatimuksia kovin paljon ollutkaan J

Rakkautta vain!

Villa Victorian vuosi on ollut täynnä touhua ja toimintaa. Talo valmistui kesän kynnyksellä ja loppujen lopuksi John ja Laura päätyivät hylkäämään kaikki suunnitelmat suurista häistä ja viettivät pienet ja tunnelmalliset hääjuhlat aivan perhepiirissä. Sukulaiset pudistelivat päätään saatuaan jälkikäteen tiedon vihkimisestä."Miksiköhän heillä oli noin kova kiire? Ei kai Laura vaan ole pieniin päin...?" Häämatkaa nuoripari ei tehnyt, vaikka Laura olisikin kovasti toivonut pääsevänsä Johnin kanssa Pariisiin, Roomaan tai johonkin muuhun romanttiseen kaupunkiin. John totesi nauraen: "Rakkaani....meillä on koko loppuelämä aikaa haaveilla ja matkustaa! Nyt haluan vain viettää ihanaa arkielämää rakkaan vaimoni kanssa!"

Loppuvuodesta John uppoutui pubin rakennustöiden viimeistelyyn ja pubissa vietettiinkin harjannostajaisia sopivasti ennen joulua. (Kuvia pubista, kunhan saan aikaiseksi siirtää niitä kännykän kamerasta tietokoneelle... Rakensin pubia Hiiden opiston nukkekotikurssilla koko syksyn 2014!)

Lauran uskollinen taloudenhoitajatar Anna oli syksyn mittaan joutunut viettämään pitkiä aikoja sairaan äitinsä luona. Anna oli palannut Villa Victoriaan juuri sopivasti ennnen joulua, ja häntä ilahduttaakseen Laura oli kutsunut Annan rakastetun, puutarhuri Alanin, heille viettämään joulua.

Laura ei voinut pidätellä hymyään nähdessään Annan ilmeeen kun Alan ilmestyi hänen eteensä kukkaruukku sylissään! Anna hämmentyi aivan täysin ja istahti tuolille syvään hengähtäen. Hän oli tuskin ehtinyt toipua yllätyksestä kun Alan ojensi kukkaruukun hänen syliinsä ja kysäisi kuin ohimennen: "Kai sinä nyt kaikkien näiden yhteisten vuosien jälkeen tulet vaimokseni?" Anna, joka on tavallisesti aina niin järkevä ja harkiseva, kaivoi esiliinansa taskusta nenäliinan ja pyyhkäisi pari onnen kyyneltä poskeltaan. " Voi Alan... mitä sinä nyt... enhän minä... tottakai tulen vaimoksesi!"

Alanilla oli myös valmiina häälahja Lauralle ja Johnille: huvimaja, johon hän haluaisi seuraavana keväänä istuttaa kauneimmat tunteansa kasvit!

Laura oli Annan onnesta riemuissaan ja vetäytyi jo aikaisin Johnin kanssa Villa Victorian makuuhuoneen lämpöön. "Voi, toivon niin että Anna ja Alan tulevat onnellisiksi yhdessä!" "Ihan varmasti tulevat", totesi John syleillen ja suudellen vaimoaan. "Nyt annamme heidän keskittyä toisiinsa ja vietämme kahdestaan rauhallisen illan. Olen varannut kauniille vaimolleni valmiiksi aamiaistarjottimen huomisaamuksi: croissant, kuohuviiniä ja saksalainen sanomalehti - sinähän voisit ruveta opiskelemaan saksaa; eikös äidilläsi ollut sukua Baijerissa?"