lauantai 22. helmikuuta 2014

Kiukkua ja kukkia

Leuto talvi alkaa kääntyä kohti kevättä, ja Villa Victoria valmistautuu vastaanottamaan uudet asukkaansa. John on uppoutunut pubisuunnitelmiinsa ja saanut työt hyvälle alulle: 

vanha tallirakennus on purettu ja hyväkuntoiset osat säästetty rakennusmateriaaleiksi...



... talon ullakolta, vanhoilta kyläläisiltä ja antiikkiliikkeistä on löytynyt paljon koristeita pubiin...


... ja John on hakenut näytekappaleita sopivista tapeteista (Lipton-teepakettien (pyramidin muotoiset pussit) sisäpuolista):
















"Olen tehnyt tilauksen pubin kattomateriaaleista", John ilmoitti Lauralle saapuessaan hengästyneenä ja kuumissaan Lundia Lanen jo lähes tyhjälle asunnolle. Talven aikana John oli saanut siirrettyä suurimman osan Lauran ja tyttöjen tavaroista Villa Victoriaan odottamaan perheen muuttoa - Lundia Lanella olivat enää sängyt, tyttöjen rakkaimmat lelut, muutama arkivaate, peseytymisvälineet ja tärkeimmät keittiötarvikkeet. "Ihanko totta?! Etkö nyt hätiköi vähän, eiväthän seinätkään ole vielä pystyssä! Meillä on tässä kaikenlaista tekemistä ennen kuin pääsemme muuttamaan, ja sinä haluat keskittyä vain pubiisi!" "Tulee se olemaan sinunkin pubisi", John ärähti, ja sai Lauran rypistämään otsaansa. Laura pudotti keskeneräisen käsityönsä sängyn päälle ja käveli pää uhmakkaasti pystyssä ulos huoneesta. Ovella hän kääntyi tiuskaisemaan Johnille: "Meidän pitäisi päättää hääpäiväkin. Kutsut pitää lähettää hyvissä ajoin ja miettiä, missä kauempaa tulevat vieraat majoittuvat. Hääpuku pitää teettää, keskustella papin kanssa... kaikenlaista... en nyt ehdi uhrata yhtään ajatusta pubille."

Laura paiskasi oven kiinni ja kiiruhti kengät kopisten rappusiin ja ulos talosta. Kyyneleet kirvelivät silmiä hänen kävellessään ripein askelin kohti postitoimistoa. Matkalla häntä vastaan tulivat Margaret ja Christina, jotka olivat palaamassa koulusta kotiin. Tytöt vähän ihmettelivät, kun äiti vain tervehti heitä lyhyesti eikä jäänyt juttelemaan. "Mikähän häntä oikein vaivasi?" Margaret huokaisi. "Ei se varmaan mitään ihmeellistä. Mennään kysymään Johnilta, saisimmeko viedä Luckyn puistoon ulkoilemaan!" ehdotti Christina, ja pian tytöt jo unohtivat äitinsä oudon käytöksen. John antoi mielellään Luckyn tyttöjen hoitoon iltapäiväksi ja sanoi lähtevänsä käymään asioilla. 

Tunnin kuluttua ovi kolahti ja Laura saapui kotiin rauhoittuneena. "Tytöt, tässä teille kirje isoäidiltä Lontoosta! Ah, toinenkin kirje - se on Julialta minulle. Olen kysellyt häneltä, että voisinko teettää hääpuvun hänen liikkeessään, ja Julia haluaisi jutella kanssani huomenna. Lähdemme siis huomenna käymään Lontoossa. Tapaamme samalla Sofian, Rolfin ja pikku Sarahinkin." Lauran jutellessa John oli ilmestynyt huoneeseen kädessään kaunis kukkakimppu. "Laura, anna anteeksi itsekäs käytökseni. En ole lainakaan tajunnut, miten paljon muutto- ja hääjärjestelyt vievät aikaasi." Laura kietoi kätensä Johnin kaulaan ja painoi päänsä hänen olkapäälleen. Herkkä hetki ei kuitenkaan saanut jatkua pitkään, vaan iloisesti hihkuvat tytöt ja riemuissaan haukkuva pikku Lucky halusivat myös tulla halaamaan Johnia ja Lauraa. "No niin, no niin, nyt rauhoitutaan. Ihania kukkia! Samoja kuin kihlajaiskimpussani." Laura hautaa hetkeksi kasvonsa kimppuun ja nuuhkii kukkien suloista tuoksua. "Kerrohan minulle tarkemmin siitä pubin katosta. Millainen siitä tulee?"


 Kattomateriaalia After Eight -suklaapakettien sisusmuoveista - montakohan pakkausta 
joudun syömään? :-)


2 kommenttia:

  1. Älä herkuttele liikaa kerralla, voi muuten tulla huono olo. Mutta hieno katto siitä tulee.

    VastaaPoista
  2. Älä herkuttele liikaa kerralla, voi muuten tulla huono olo. Mutta hieno katto siitä tulee.

    VastaaPoista