maanantai 24. helmikuuta 2014

Lontoossa

Varhain aamulla Laura, John, tytöt ja Anna lähtivät hevoskyydillä unisesta pikkukaupungista kohti Lontoon vilinää. Matka ei ollut pitkä, vain parisen tuntia, mutta malttamaton Christina ehti pitkästyä moneen kertaan. "Milloin ollaan perillä? Onko vielä pitkä matka? En jaksa enää istua paikallani!" kuului vähän väliä. Laura yritti viihdyttää kuopustaan ihastelemalla maisemia ja kertomalla tarinoita. Margaret lueskeli kirjaansa ja unohtui välillä haaveissaan kuuntelemaan hevosen kavioiden kopsetta. Mitä lähemmäksi Lontoota he saapuivat, sitä enemmän matkalaisia näkyi tien päällä: suurin osa hevoskyydillä, mutta aina silloin tällöin heidät ohitti jokunen autokin. "Haluaisitko Laura meille tuollaisen menopelin?" John kysäisi ja sai Lauran purskahtamaan nauruun. "No enpä tiedä, mahtavatko olla kovin turvallisia?"



Aamupäivällä matkalaiset saapuivat perille ja kävivät ensimmäiseksi tervehtimässä Lauran vanhempia, Richard ja Josephine Burnsiä, näiden viihtyisässä asunnossa Thames-joen rannalla. Isovanhemmat olivat ihastuksissaan tavatessaan lapsenlapsensa pitkästä aikaa, ja tytöt kertoilivat koulu- ja ystäväjuttujaan taukoamatta, kunnes Josephine-mummo hymyillen pyysi heidät juomaan teetä ja syömään pikkuleipiä. 


Vierailun jälkeen Laura, Anna ja tytöt majoittuivat Johnin heille varaamiin hotellihuoneisiin Pancrasin aseman lähelle, John puolestaan lähti tervehtimään lontoolaista liikekumppaniaan ja lupasi liittyä naisten seuraan myöhemmin iltapäivällä. Tytöt katselivat silmät loistaen hotellin upeita yksityiskohtia: leveää portaikkoa, ruokasalin upeana kimaltelevaa kattolamppua, viinilasien rivistöä ruokasalin tarjoilupöydällä. "Minä pidän kuitenkin eniten tuosta enkelistä, se on ihan äidin näköinen!" hihkaisi Christina.



Hotellihuoneessa oli romanttiset pitsiverhot ja pöydillä vaaleanpunaisia tulppaaneja ja kuivakukkia. Tytöt syöksähtivät samantien pomppimaan sängyllä ja silittelivät samalla sängynpäädyn kauniita koristekaiverruksia. "Tämä paikka on kuin linna ja me olemme oikeita prinsessoja!" Margaret huokaisi. "Niin te olettekin prinsessoja, minun omia prinsessojani", Laura sanoi hymyillen. 


"Mutta nyt prinsessat - lähdemme käymään torilla ja leipomossa. Haluan viedä Sofialle ja Rolfille tuliaisia. Pukekaapa päällystakkinne niin lähdetään ihmettelemaan suurkaupungin vilinää! Haluaisin viedä myös Julialle kukkakimpun - hänen vaatekaupassaan vietetään avajaisia", Laura hoputti tyttöjä. 








lauantai 22. helmikuuta 2014

Kiukkua ja kukkia

Leuto talvi alkaa kääntyä kohti kevättä, ja Villa Victoria valmistautuu vastaanottamaan uudet asukkaansa. John on uppoutunut pubisuunnitelmiinsa ja saanut työt hyvälle alulle: 

vanha tallirakennus on purettu ja hyväkuntoiset osat säästetty rakennusmateriaaleiksi...



... talon ullakolta, vanhoilta kyläläisiltä ja antiikkiliikkeistä on löytynyt paljon koristeita pubiin...


... ja John on hakenut näytekappaleita sopivista tapeteista (Lipton-teepakettien (pyramidin muotoiset pussit) sisäpuolista):
















"Olen tehnyt tilauksen pubin kattomateriaaleista", John ilmoitti Lauralle saapuessaan hengästyneenä ja kuumissaan Lundia Lanen jo lähes tyhjälle asunnolle. Talven aikana John oli saanut siirrettyä suurimman osan Lauran ja tyttöjen tavaroista Villa Victoriaan odottamaan perheen muuttoa - Lundia Lanella olivat enää sängyt, tyttöjen rakkaimmat lelut, muutama arkivaate, peseytymisvälineet ja tärkeimmät keittiötarvikkeet. "Ihanko totta?! Etkö nyt hätiköi vähän, eiväthän seinätkään ole vielä pystyssä! Meillä on tässä kaikenlaista tekemistä ennen kuin pääsemme muuttamaan, ja sinä haluat keskittyä vain pubiisi!" "Tulee se olemaan sinunkin pubisi", John ärähti, ja sai Lauran rypistämään otsaansa. Laura pudotti keskeneräisen käsityönsä sängyn päälle ja käveli pää uhmakkaasti pystyssä ulos huoneesta. Ovella hän kääntyi tiuskaisemaan Johnille: "Meidän pitäisi päättää hääpäiväkin. Kutsut pitää lähettää hyvissä ajoin ja miettiä, missä kauempaa tulevat vieraat majoittuvat. Hääpuku pitää teettää, keskustella papin kanssa... kaikenlaista... en nyt ehdi uhrata yhtään ajatusta pubille."

Laura paiskasi oven kiinni ja kiiruhti kengät kopisten rappusiin ja ulos talosta. Kyyneleet kirvelivät silmiä hänen kävellessään ripein askelin kohti postitoimistoa. Matkalla häntä vastaan tulivat Margaret ja Christina, jotka olivat palaamassa koulusta kotiin. Tytöt vähän ihmettelivät, kun äiti vain tervehti heitä lyhyesti eikä jäänyt juttelemaan. "Mikähän häntä oikein vaivasi?" Margaret huokaisi. "Ei se varmaan mitään ihmeellistä. Mennään kysymään Johnilta, saisimmeko viedä Luckyn puistoon ulkoilemaan!" ehdotti Christina, ja pian tytöt jo unohtivat äitinsä oudon käytöksen. John antoi mielellään Luckyn tyttöjen hoitoon iltapäiväksi ja sanoi lähtevänsä käymään asioilla. 

Tunnin kuluttua ovi kolahti ja Laura saapui kotiin rauhoittuneena. "Tytöt, tässä teille kirje isoäidiltä Lontoosta! Ah, toinenkin kirje - se on Julialta minulle. Olen kysellyt häneltä, että voisinko teettää hääpuvun hänen liikkeessään, ja Julia haluaisi jutella kanssani huomenna. Lähdemme siis huomenna käymään Lontoossa. Tapaamme samalla Sofian, Rolfin ja pikku Sarahinkin." Lauran jutellessa John oli ilmestynyt huoneeseen kädessään kaunis kukkakimppu. "Laura, anna anteeksi itsekäs käytökseni. En ole lainakaan tajunnut, miten paljon muutto- ja hääjärjestelyt vievät aikaasi." Laura kietoi kätensä Johnin kaulaan ja painoi päänsä hänen olkapäälleen. Herkkä hetki ei kuitenkaan saanut jatkua pitkään, vaan iloisesti hihkuvat tytöt ja riemuissaan haukkuva pikku Lucky halusivat myös tulla halaamaan Johnia ja Lauraa. "No niin, no niin, nyt rauhoitutaan. Ihania kukkia! Samoja kuin kihlajaiskimpussani." Laura hautaa hetkeksi kasvonsa kimppuun ja nuuhkii kukkien suloista tuoksua. "Kerrohan minulle tarkemmin siitä pubin katosta. Millainen siitä tulee?"


 Kattomateriaalia After Eight -suklaapakettien sisusmuoveista - montakohan pakkausta 
joudun syömään? :-)