maanantai 21. tammikuuta 2013

Tunnustus!

Yllätyksekseni löysin edellisen blogipostauksen kommenteista MarEven tunnustuksen! Olen tästä hyvin otettu; Pieni talo unelmissa on vasta alkutekijöissään oleva bloginpoikanen eikä minulla vielä ole edes nukkekotia esiteltäväksi, kunhan vaan muutamia hämäriä räpsyjä satunnaisista hankinnoista ja jokunen pieni tarinanpätkä tunnelmaa luomassa. Kiitos, MarEve!


Minä puolestani annan tunnustuksen kahdelle nukkekotiblogille: ensinnäkin siskoni Villa Roselle, josta oma nukkekoti-innostukseni sai alkunsa, sekä Kauppahuoneen elämää -blogille, jonka kirjoittaja Jaana S on jo ehtinyt liittyä blogini lukijaksi (kiitos!). Lisäksi laitan tunnustuksen muutamaan ei-nukkekotiaiheiseen blogiin, joita olen seurannut jo pitkään: Martan blogiin, Ketun keittiöön ja Unalle, joka kirjoittaa paitsi suloisia runoja myös mm. Hallatar- ja Hallaherkut-blogeja. 

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Annan juhlapata

Laura ja Anna olivat pakanneet Holborn Housesta muuttaessaan mukaan kartanon keittiöstä suuren padan, jota parempaa ei Annan mielestä ole olemassakaan. Pataa oli käytetty oikeastaan vain muutamia kertoja vuodessa, lähinnä silloin, kun kartanoon oli kutsuttu paljon väkeä tanssiaisiin, illallisjuhliin, kettumetsälle tai muihin tärkeisiin tilaisuuksiin. Padassa oli haudutettu milloin lammasta, milloin possua, ja jouluksi tietysti paistettu iso kalkkuna koko Holborn Housen väen jouluherkuksi. "Onhan tämä valtava pata tietysti tänne kaupunkiasuntoon ihan tarpeettoman suuri, ja ei tälle oikein täällä säilytystilaakaan ole, mutta ei tästä raaskisi luopuakaan", Anna huokailee. Samaa mieltä on Laurakin: "Jospa tämä kaupunkielämä on meille kuitenkin vain väliaikaista, ja pata pääsee joskus vielä arvoiselleen paikalle kuparipannujen, valurautapannujen ja arvokkaiden posliiniastioiden keskelle."

Pata ja kansi on leikattu Panda-vanukaspurkkien pohjista.
Anna pohtii, pitäisikö pata viedä korjattavaksi: pata tarvitsisi kunnon kädensijat, koska sitä on suuren kokonsa vuoksi aika hankala nostaa.






keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Mikä neuvoksi?

Uskollinen taloudenhoitaja Anna on kovin huolissaan Laura-rouvasta. Tämä vain istuu sisällä eikä tunnu osaavan päättää, mitä ryhtyisi tekemään. Huokailee, käy läpi papereitaan, antaa Annan postitettavaksi kirjeitä tuntemattomille vastaanottajille. Hiiviskelee öisin pitkin asuntoa, katselee ikkunoista ulos ja aamuisin näyttää väsyneeltä ja kalpealta. Ruokakaan ei tunnu maistuvan. Anna haluaa hemmotella emäntäänsä tämän suosikkiherkuilla, ja on kattanut tarjottimelle valikoiman ihania juustoja nautiskeltavaksi punaviinilasillisen kera.



Lasten kanssa Laura jaksaa kyllä touhuta. Vilkas Christina on jo ehtinyt tutustua naapuruston lapsiin, mutta ujo Margaret viettää mielellään aikaa sisällä lueskellen ja Poppy-kissan kanssa leikkien. "Äiti, lukisitko meille sadun tästä kirjasta?" Margaret pyytää äidiltä, ja tietysti tämä lukee. Mutta vielä mieluummin hän kertoo lapsille itse keksimiään tarinoita, jotka ovat milloin hurjia ja mielikuvituksellisia, milloin herttaisen kotoisia. Tänään kuultiin iltasaduksi kertomus Hiiri Hyyryläisen talvesta: 

"Pikkuinen Hiiri Hyyryläinen oli viettänyt koko syksyn täydentäen ruokavarastojaan talven varalle. Oli pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, muhkeat muruset juustoa, iso viipale leipää, hilloja, marmeladeja ja ties mitä herkkuja. Se oli valmistanut itselleen suloisen pehmeän tyynyn metsästä poimimistaan linnun untuvista ja kanervan kukkasista, peitoksi se oli taputellut paksun tukon sammalta ja patjaksi kasannut notkeita risuja..."



Viereisessä asunnossa vietetään niin ikään unettomia öitä. John Scott istuu usein iltaisin lueskelemassa kirjaa tai sanomalehteä ja miettimässä tulevaisuuttaan. Sydäntä kaihertaa onneton romanssi nuoren, tulisieluisen Julian kanssa. Julia kaipaa kiihkeää kaupunkielämää, mutta John haluaisi rauhoittua paikoilleen. Lisäksi Julia on saanut tietoonsa, että Johnilla on matkoillaan ollut suhde rikkaan amerikkalaisperijättären kanssa. John haluisi unohtaa kaikki menneisyyden virheet ja aloittaa uuden elämän jossain kaukana maaseudun rauhassa. 

lauantai 5. tammikuuta 2013

Asukkaat saapuivat!


Tässä he vihdoin ovat - Lundia Lanen naapurukset 
lady Laura Holborn ja herra John Scott!
(Johnin kuva on Doll House Eloran www-sivuilta)

Laura on istahtanut pöydän ääreen maistelemaan karpalomarmeladeja, jotka Holborn Housen keittäjätär oli pakannut hänen mukaansa uuteen kotiin vietäväksi. Lauraa mietityttää, millaiseksi kaupunkilaisrouvan elämä oikein mahtaa muotoutua. Laura oli maaseudulla tottunut puuhakkaaseen elämään, eikä oikein kaupungissakaan osaisi olla toimettomana. Perustaisiko kahvilan? Löytyisikö naapurustosta lapsia, joita voisi opettaa samalla kun omat tyttäret keskittyvät tehtäviinsä? Mahtaisiko jokin lehti julkaista tarinoita, joita Laura on vuosien varrella sepittänyt lastensa iloksi?


Annalla on puuhaa riittänyt ennen Lauran ja tyttöjen saapumista!

 

Pikku Christina ilahtui päästessään työntelemään nallekarhuja nukenvaunuissa! 
Taustalla isosisko Margaret sylissään musta lemmikkikissa Poppy. 






Ompelukone ja ompelulaatikko odottavat kaapin päällä, että Anna ehtisi ruveta ompelemaan uusia verhoja, vaatteita ja muuta tarpeellista.